Olen huomannut muuttuneeni ihmisenä. Se on kai aivan normaalia, pään sisältö ei voi pysyä vuodesta toiseen täysin samana. Ajattelen asioita ja asioista tavalla, joka miellyttää itseäni. Omituinen lause, mitähän sekin tahtoo tarkoittaa.
Ehkä tarkoitan sitä, että pystyn olemaan sinut päätösteni ja puheitteni kanssa. Joskus aikaisemmin saatoin miettiä asiat toisella tapaa kuin ne sitten lopulta toteutin. Jotenkin elämä, maailma ja ajatukset ovat selkiytyneet päässäni, pystyn hahmottamaan kokonaisuudet. Olen oppinut elämään. Omituista tekstiä, edelleen.
Ehkä oma elämän filosofiani on alkanut selkiintymään. Tiedän, mitä oikeasti haluan. Päämäärätön ryntäily on jäänyt pois, pysyn kasassa. Oudolla tavalla elän koko ajan hetkessä, vailla suunnitelmaa, mutta silti tuntuu kuin tietäisin koko ajan käsikirjoituksen jota seurata. Hallittu kaaos lienee liian voimakas ilmaisu. En räpellä koko ajan kaikkea, vaan näen elämässä selkeän kokonaisuuden. Liiallinen asioista huolehtiminen ja stressaaminen on jäänyt miltei pois, tilalle on tullut ajatus; Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.
Olen hyväksynyt suurelta osin sen, että kaikki vain tapahtuu. Kaikelle on paikkansa ja tarkoituksensa. En vieläkään usko minkään suuremman voiman tai Jumalan ohjaavan meitä. Ennemminkin olemme osa suurta peliä, jota kukaan ei voi voittaa. Mitä nopeammin havaitset pelin ja opit sitä pelaamaan, sen pidemmälle pelissä pääset. Lopullista voittoa pelistä et voi saada, ainoastaan riemun jokaiseen päivään opittuasi nauttimaan siitä mitä sinulla jo on.
Ehkä hieman liioittelin aluksi, en minä aivan täysin ole oppinut elämään noin. Joskus sopivassa tilassa epäily ja kiukku saa vallan. Silloin pilkahtaa esiin huoli. Huoli, joka haluaisi tuoda mukanaan myös toverinsa. Ne saan yleensä painettua alas helposti.
Kiukku taasen purkautuu muihin ihmisiin, valitettavasti. Saatan tiuskia, korottaa ääntäni tai komennella liikaa. Sen piirteen haluaisin tyystin pois. Minä tulen elämään koko elämäni heidän kanssaan, jotka siitä saavat eniten kärsiä. Eli voisin kai yrittää tehdä yhteisestä tulevaisuudestamme helpomman pitämällä kiukun kurissa. Mutta on mahdotonta tulla täydelliseksi, jokin puute aina jää. Mutta vähentää voi aina, pyrkiä saamaan itsensä hallintaan.
Hyvähän se on kuitenkin, että olen edes hiukan kehittynyt. Olen oppinut nauttimaan arjesta ja elämästä. Pitää vain muistaa muutama perusasia. 1. Mikään ei ole itsestäänselvää. 2. Asioilla on tapana järjestyä. 3. Nauti siitä mitä sinulla on. Näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle, mutta tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja rakastaa itseään sopivasti. I love me.
