Osta! Hanki! Vielä ehdit! Uutuus! Maailma on kuluttajan. Haluan hankkia kaiken, omistaa koko planeetan. Tämäkö on ainoa voima joka pitää ihmiskunnan ja jatkuvan kasvun tavoittelun liikkeessä.
Miksi ihmiset eivät ole koskaan tyytyväisiä, onnellisia siihen mitä jo on? Aina vain lisää? Ja yhteiskunnassa kyseinen hysteria on hyväksyttyä, jopa suotavaa. Eihän veroja kerry, jos emme kuluta
Mutta tuoko materia onnea? Onko rikkaudet se, mitä elämältämme toivomme? Kun maallinen vaellus joskus loppuu, lienee pakko hankkia hieman suurempi kirstu, että koko omaisuus mahtuu mukaan. Aivan kuten faaraot aikoinaan. Oma kryptakin on siis hankittava, saakohan sen Ikeasta? Tuntuu että ihmiset ovat unohtaneet elämän peruskaavan ja yrittävät hankkia suunnan elämälleen kaupasta. Lasten kasvatuksen hoitaa TV tai PC ja yhteyden pidon FB. Jokainen tarvitsee omaa aikaa, yhdessä olo on out. Perheen jäsenet jurottavat omissa kammioissaan, katsomassa omasta televisiosta samaa ohjelmaa kuin muu perhe, mutta toki yksin. Muutenhan se ei olisi laatuaikaa. Lapset kutsutaan sitten omista huoneistaan ruokailemaan tekstiviestillä ja hyvänyön toivotukset päivitetään twitteriin.
Tavaroista tehdään heikkolaatuisempia kulutuksen ylläpitämiseksi. Mitään vanhaa ei taloudelliselta kantilta katsottuna kannata korjata ja ketä nyt ekologia kiinnostaa. Ei sen kummempaa, vanha meni rikki, ostetaan toki uusi. Entisen voi viedä kaatopaikalle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kukaan ei vain tunnu muistavan, että jätteetkin on sijoitettava jonnekin. Pian hukkumme omiin jätteisiimme, ellei nyt pian keksitä että nekin voi toimittaa johonkin kehitysmaahan. Tietyissä tuotteissa näin jo toimitaankin. Siellähän ne vasta hyvin ovatkin piilossa, jossain sopivan slummin nurkilla. Vaikka sekin on jo fakta. Valitettavasti. Brasiliasta jäteslummeja jo ainakin löytyy, tosin ilmeisesti vain omista jätteista. Mutta tottuneina he voisivat varmaan ottaa omammekin, eihän ne heitä haittaa.
Haluaisin kovin auttaa ihmiskuntaa ja maailmaamme pääsemään eteenpäin ja työtää koko porukan kestävyyden kelkkaan. Pyrkisimme yhdessä lannistamaan markkinavoimat ja antamaan koko kulutusjuhlille valomerkin. Kukaan ei vain tunnu muistavan ettei kaiken tarvitse olla uusinta, myös vanhakorjattu ajaa asiansa. Asiat jotka vaativat jatkuvaa päivitystä ja uuden tuotteen ostoa tulisi laittaa pannaan. Ei teknologiassakaan tarvitsisi palata vanhempaan, kehitettäisiin vain nykyisestä kestävämpää ja sovelluksista vähemmän kaupallisia. Tekisimme maailmasta yhdessä oloon tähtäävän lintukodon, emme eristyskapseloitua oman hyvän linnoitusta.
Totta. Ajatukset ovat utopistisia ja naiiveja, mutta niissä piilee totuudensiemen. Oman navan tuijottamisen on loputtava ja yhteisöllisyyden ja kestävyyden noustava, muuten olemme tuhoon tuomittuja. Kun rakkaus, yhteisöllisyys ja välittäminen ohjaisivat maailmaa, emme tarvitsisi kammioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti